+358452648580 jussipllnp@gmail.com
Tällä hetkellä tiettyjä terveysmaailmassa pinnalla olevia ilmiöitä yhdistää se, kuinka niissä korostetaan ihmiskehon mahdollisuuksia sen sijaan, että tuotaisiin esille sen rajoitteita. On syntynyt toisaalta joitain hyvinkin ”toivorikkaita” näkemyksiä, joille luonteenomaista on usein heittää vanhat ajatukset romukoppaan uusien oletetusti parempien ajatusten tieltä pois. Osaltaan kyse on jonkinlaisesta tunnepitoisesta vastareaktiosta turhalle pelottelulla, jota monet ovat kokeneet esimerkiksi lääkärin vastaanotolla. Näiden näkemyksien kannattajat vähättelevät monia sellaisia tekijöitä, joiden on perinteisemmin katsottu altistavan kivulle ja loukkaantumiselle.

Myös asentojen ja ryhdin merkitystä erilaisten vaivojen syntymiselle on kyseenalaistettu näissä näkemyksissä. Perusteluina käytetään toisinaan tänä päivänä paremmin tunnettuja aivojen kipumekanismeja, mutta asento/ryhti- keskustelun osalta vedotaan usein myös elimistön joustavaan adaptoitumis- (mukautumis-) kykyyn. Jälkimmäiseen tosin tavalla, joka on hieman ristiriitainen, jos kyseessä on paremman terveyden tai kivuttoman elämän tavoittelu..

Kuulee sanottavan, että keho adaptoituu melkein mihin tahansa (mikä ei tapa, ilmeisestikin), jos se totutetaan siihen vähitellen, mukaan lukien eri asennoissa olemiseen  ja, että näin ollen niiden laadulla ei olisi juurikaan merkitystä meidän hyvinvoinnin kannalta. Ja keho itse asiassa adaptoituukin melkein mihin tahansa! Se ei silti tarkoita sitä, että kyseinen asia, johon kehoa pyritään totuttamaan olisi sille välttämättä hyväksi. Kehohan adaptoituu esimerkiksi myös sen kokemiin vaurioihin loukkaantuessamme. Elämä kainalosauvoilla loukkaantumisen jälkeen tuskin on kuitenkaan sen parempaa kuin elämä ennen loukkaantumista!

Keho siis tottuu myös epäihanteellisiin olosuhteisiin. Ja epäihanteelliset olosuhteet ovat jotain, mitä me myös epäedullisilla asennoilla ja liikkeillä luomme kehollemme. Ja, jos meillä on mahdollisuus luoda keholle hyvät olosuhteet oikeanlaisella kehon käytöllä, niin miksi loisimme sille huonot olosuhteet? Muuten kuin todistaaksemme, että keho tottuu mihin vain.. On tärkeää ymmärtää, että tapaa, jolla liikkuminen vaikuttaa kehoon ei voida erottaa ympäristöstä, jossa se tapahtuu! Ja asennon laadusta puolestaan riippuu liikkumisen laatu.

Kehon rakenteellinen tasapaino edellytys myös sen vahvistumiselle (adaptaatio)

 

 

On myös totta, että kehoa tarvitsee haastaa, jotta se pysyy terveenä. Kehon rakenteellisesta tasapainosta kuitenkin riippuu, että vahvistuuko se vai hajoaako se haasteen alla. Ja, jos kuormitetaan epätasapainoista ”rakennelmaa”, niin lopulta se romahtaa! Tämä romahtaminen ilmenee käytännössä kuitenkin hieman eri tavalla fysiologisesti adaptoituvassa ”rakennelmassa”, kuten ihmisessä kuin elottomassa esineessä. Ihmiskeho vastaa siihen kohdistuviin kuormiin tai stressiin välittömästi, mutta mukautuu tiettyihin toistuviin kuormitusmalleihin fysiologisten prosessien avulla ajan mittaan.

Ja asennot, joiden pohjalta ihminen toimii ympäristössään vaikuttaa siihen, miten keho fysiologisesti mukautuu näihin kuormitus-/stressitekijöihin. Toisin sanoen samat stressorit eli kuormitus-/stressitekijät ovat potentiaalisesti sekä vahvistavia että vahingollisia riippuen siitä, kuinka asentojen kautta kanavoidaan painovoiman vaikutus kehossa ja elimistössä. Luonteenomaista tälle ilmiölle on se, kuinka pienikin ulkoinen kehoon kohdistuva voima muuntuu suureksi voimaksi epäedullisen asennon kautta.

Ja salakavalan siitä tekee juurikin fysiologinen adaptoitumisjärjestelmä, koska se vielä moninkertaistaa huonojen asentojen vaikutuksen, kun koko elimistö joutuu mukautumaan niihin vähitellen huonontaen ryhtiä, kunnes tulee piste, jolloin keho ei enää kestä pienintäkään ”horjutusta” ilman kielteisiä seurauksia. Huonojen asentojen kautta pienikin voima syö keholta elintilaa tavalla, jolla siitä seuraavat ongelmat muodostavat kokonaisuuden, joka on suurempi kuin osiensa summa. Adaptoitumisen vaikutukset itsessään eivät ole meille välttämättä aina mieluisia ja niinpä meidän tuleekin hyödyntää kehon ja elimistön adaptoitumiskykyä etumme mukaisesti. Toisin sanoen asennoilla on todellakin väliä!

 

Muistettaessa, että asennon ja liikkumisen vaikutusta kehoon ei voida erottaa ympäristöstä, jossa se tapahtuu, päästään luontevasti siihen, kuinka adaptoitumista ohjaa se, mitä keholta edellytetään. Keholta ei edellytetä välttämättä symmetriaa tiettyjen asioiden tekemiseen. Onkin hyvä ymmärtää, että kehon tasapaino ei ole sama asia kuin sen symmetria. Esimerkiksi urhelijoilla, joiden lajeissa palloa tai muuta esinettä heitetään toispuoleisesti, voi heidän lihaksistonsa olla hyvinkin epäsymmetrinen, mutta kehon rakenne silti tasapainossa samanaikaisesti. Aina näin ei tietenkään käytännössä ole!

 

 

Asento edellytyksenä liikkumiselle

 

Asentoa voidaan pitää jonain, mitä voimme muokata tässä hetkessä. Ryhti puolestaan on pikemminkin seurausta kehon käytöstä ja siihen liittyy myös kudoksissa (sekä hermoston liikemalleissa) tapahtuvat muutokset, joiden avulla kehon kasvattaa valmiuttaan siihen kohdistuvia haasteita kohtaan. Asento on edellytys liikkumiselle, mutta ryhdistä riippuu se, miten tehokkaasti pystymme asentoa hallitsemaan.

Vaikka asento-ryhti on jotain, minkä me konkreettisesti tunnistamme, ei sitä oikeastaan voida pitää sen enempää staattisena kuin dynaamisenakaan ilmiönä, vaan kyseessä on pikemminkin lähes abstrakti käsite, joka kuvaa niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat liikkumisen sekä toiminnan ympäristössämme ja, joista niiden laatu riippuu. Ja toisin sanoen sitä, millä tavalla kuormitus tai stressi vaikuttaa kehoon.

Se on joka tapauksessa jotain, mikä selvästi saa painovoiman toimimaan joko meidän eduksemme tai meitä vastaan. Tästä syystä sen merkitystä hyvinvoinnillemme ei pidä vähätellä. Keskeneräisiä ideoita tulee ja menee, mutta painovoima ei ole hävinnyt mihinkään! Sen vuoksi eivät myöskään sitä älykkäällä tavalla hyödyntävät menetelmät häviä mihinkään.

 

Kirjoituksessa olen käyttänyt asento ja ryhti sanoja seuraavanlaisesti: asennolla viittaan enemmän johonkin, mitä voidaan aktiivisesti muokata tässä hetkessä. Ryhdillä puolestaan tarkoitan käytännössä jotain sellaista, mikä on seurausta kehon adaptoitumisesta.