Somatic Experiencing®️

Somatic Experiencing on keholähtöinen traumaterapiamenetelmä, jonka perustana on uudenaikainen käsitys trauman luonteesta enemmän neurofysiologisena kuin psykologisena ilmiönä. Keholla on luontaiset toiminnot, joiden avulla se valmistautuu puolustautumaan silloin, kun ympäristössä ilmenee jotain meille tuntematonta ja potentiaalisesti uhkaavaa. Tällaisten vasteiden tarkoituksenmukainen toiminta edellyttää sitä, että niitä säätelevä autonominen hermosto voi toimia reaaliaikaisten aistihavaintojemme sekä uteliaisuutemme pohjalta. Poikkeuksellisen intensiivinen kokemus saattaa kuitenkin jäädyttää nämä vasteet paikalleen, jolloin kehon toiminta ikäänkuin pysähtyy aikaan. Silloin puolustautumiseen varattu energia ei laukeakaan lihaksista, jonka seurauksena erilaisiin ympäristön ärsykkeisiin saatetaan reagoida herkemmin. Ristiriita todellisuuden ja autonomisen hermoston vääristyneen tulkinnan välillä koetaan häpeän ja syyllisyyden tunteina. Näitä tunteita yritetäänkin usein virheellisesti työstää irrallaan trauman fysiologiasta, jolloin traumaan korkeintaan sopeudutaan sen edelleen kuitenkin hallitessa henkilön elämää. 

 

Ihmisellä mielen hallitsevuus häiritsee kehon pyrkimystä saattaa keskeneräisiä puolustautumistoimintoja päätökseen. Somatic Experiencingissä onkin tarkoitus auttaa asiakasta pääsemään käsiksi sellaisiin voimavaroihin, joiden avulla hän pystyy raottamaan ”mielen kulisseja” ja siten antaa kehon itsenäisille toiminnoille mahdollisuus palautua ”tähän hetkeen ja paikkaan”. Traumaan liittyy pelko hallitsematonta puolustautumisenergiaa kohtaan, johon liittyviä reaktioita torjutaan vaimentamalla yhteys kehon tuntemuksiin. Tietoinen yhteys kehon tuntemuksiiin toimii ikäänkuin kulkuneuvo, jonka välityksellä elimistön säätelylle tärkeä palaute saavuttaa aivot ja hermoston. Traumatisoituneena tällainen alhaalta ylös prosessointi ei luonnollisestikaan toimi kunnolla, jonka vuoksi on helppo nähdä, miten trauma vaikuttaa kielteisesti kaikkiin terveyden osa-alueisiin.

 

Somatic Experiencingissä asiakasta autetaan tarkastelemaan kehon tuntemuksia myönteisessä kontekstissa, kuten esimerkiksi miellyttävän muiston avulla. Tällä tavalla voidaan päästä käsiksi elimistöä rauhoittavan parasympaattisen hermoston säätelyyn. Tällaisen voimavaran kehollistuessa voidaan puolustautumisenergiasta vastaavan sympaattisen hermoston aktiivisuutta hallita. Näin pystytään epämiellyttäviä tuntemuksia sekä traumaattisen kokemuksen muita osatekijöitä tarkastelemaan turvallisesti ja siten saattaa pysähtyneitä vasteita päätökseen pehmeästi. Puolustautumisenergian lauetessa voivat kehon ja mielen keskinäisistä vääristymistä johtuneet häpeän- ja syyllisyydentunteetkin alkaa helpottumaan. 

 

Somatic Experiencingissä käytetyt toimenpiteet sisältävät suullista kanssakäymistä, kosketusta sekä erilaisia harjoituksia. Suulllisella ohjauksella on tarkoitus ohjata asiakkaan huomio epäterveestä narratiivista keholliseen kokemukseen. Manuaalinen käsittely puolestaan koostuu niinsanotusta rajaavasta kosketuksesta, jossa käytetty paine on hyvin kevyttä. Käsittely tehdään normaalisti vaatteiden läpi eli se ei useimmiten edellytä riisuutumista. Harjoituksissa usein liikutaan tilassa ja välillä niissä saatetaan käyttää myös jonkinlaisia vastuksia. Somatic Experiencingissä ei tarvitse välttämättä avata traumaattisen kokemuksen kivuliasta sisältöä, sillä usein työstettäessä traumaa keho edellä myös suhtautuminen kokemusta kohtaan muuttuu.

 

Menetelmän avulla voidaan työstää mitä tahansa ongelmia, joihin liittyy traumaperäinen mekanismi. Näitä ovat varsinaisen trauman eri muotojen (ptsd, kehityksellinen trauma ym.) lisäksi mm. ahdistus, masennus, OCD (sekä muita pakko-oireisto-oireyhtymiä), servikaalidystonia ja toisinaan myös fyysiset vammat. Se, kuinka monta tapaamista vaaditaan tai, kuinka pitkä aika merkittävän avun saamiseksi on odotettavissa riippuu mm. traumaperäisen ongelman tyypistä ja toisaalta yksilöllisestä lähtötilanteesta. Niinsanotun shokkitrauman, kuten posttraumaattisen stressioireyhtymän kohdalla saadaan joskus jo yhdellä tai kahdella kerralla merkittävää helpotusta, kun taas ns. kehityksellisen trauman yhteydessä on kyse usein pidemmästä prosessista. On hyvä ymmärtää, että prosessin pituus ja käyntien määrä eivät ole suoraan verrannollisia. Kyse on lähinnä siitä, että kuinka paljon ja kuinka usein ulkoista tukea kukin tarvitsee, jotta trauma voi eheytyä. Eheytyminen itsessään on kuitenkin jotain, mitä tapahtuu myös terapiatilanteen ulkopuolella.