+358452648580 jussipllnp@gmail.com

 

 Hädän hetkellä me tartumme tavallisesti lähimpään ja helpoimpaan apuun. Siinä meitä ohjaavat kokemuksiemme pohjalta syntyneet käsitykset kyseessä olevaan tilanteeseen sopivan avun luonteesta. Nykymaailmalle on kuitenkin luonteenomaista se, kuinka monipuolisemmat mahdollisuudet ovat vaikuttaneet suhtautumiseemme apua kohtaan ja näin ollen jopa tapaan, jolla fyysisesti koemme muutoin samanlaiset tilanteet, joita ihmiset ovat kohdanneet aina (esimerkiksi loukkaantuminen). Saatavilla oleva tieto ja ammattilaisten erikoisasiantuntijuus ovatkin hyviä asioita, mutta tälle päivälle ominainen vieraantuneisuus omasta kehosta sumentaa kykyä arvioida sitä, että, mikä olisi hyväksi itselle. Ja näin ollen myös vaikeuttaa erilaisten terapiamenetelmien vaikutusperiaatteiden ymmärtämistä.

Mennessämme ”hoidattamaan” itseämme on tyypillinen suhtautuminen omaan kehoon verrattavissa kännykän lataukseen laittamiseen vastuun oletetusti siirtyessä ”hoitajalle”. Mielenkiintoista on se, että tämän tottumuksen alle on piilotettu hyvinkin primitiivinen tarve oman elämän eri osatekijöiden (myös kehoon sekä terveyteen liittyvien tekijöiden) hallinnalle. Kyseessä voi pahimmillaan olla voimaantumiselle päinvastainen ilmiö hyvistä tarkoitusperistä huolimatta. Tärkeää olisikin oppia käyttämään ulkoista apua voimavarana sen sijaan, että kehitetään riippuvuus sitä kohtaan.

 Pelkästään jo eri hoitomenetelmien todellisten vaikutusmekanismien ymmärtäminen teorian tasolla voi olla ensi askel tässä, vaikka toimenpiteet kehotietoisuuden edistämiseksi ovat kuitenkin usein välttämättömiä. Toisinaan myös jopa itse teorian ymmärtämiselle! Manuaalinen terapia on tässä asiassa aiheuttanut hämmennystä ehkä enemmän kuin mikään muu. Osittain vieläpä siksi, että ammattilaisetkin ovat toisinaan viljelleet virheelliisiä käsityksiä siitä, millä tavalla heidän harjoittamansa menetelmät vaikuttavat.

 On huomionarvoista, että erilaisilla manuaalisen terapian menetelmillä sekä tekniikoilla on erilaisia tarkoitusperiä. Niiden vaikutusmekanismitkin voivat olla keskenään erilaisia. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin lähinnä rolfing-harjoittajana käyttämiini manuaalisiin menetelmiin ja siihen, kuinka ne toimivat suhteessa kaikkiin muihin tekemiini toimenpiteisiin, kuten liike- ja kehotietoisuusohjaukseen.

 On myös hyvä olla tietoinen, että sana manipulaatio ymmärretään toisinaan eri tavoilla asiayhteyksistä ja eri ammattiyhteisöistä riippuen. Jotkut mieltävät sen kiropraktiikan tyylisenä rangan rusautteluna, kun taas toiset tarkoittavat sillä kaikkea manuaalista käsittelyä. Manipulaatio- sanan kuvaavuutta manuaaliterapian yhteydessä arvioitaessa on kuitenkin hyvä tarkastella sanaa sen yleisessä merkityksessä ja samalla sitä, kuinka se pätee biologiseen organismiin, kuten ihmiseen.

 

 

 ..ei välttämättä manipulointia

  Minkä tahansa manuaalisen kehon käsittelyn merkitystä arvioitaessa ei ole välttämättä hyödyllisintä keskittyä siihen, mitä terapeutti/ammattilainen saa aikaan, vaan siihen, millä tavalla asiakkaan keho vastaa tai reagoi kosketukseen tai siihen kohdistuvaan voimaan. Siinä, mitä joku saa aikaan käsillään, esimerkiksi puuseppänä rakentaessaan huonekaluja, on tekijän aikaansaannos keskeisempää kuin puukappaleiden reaktio, sillä tässä tapauksessa puuseppä todellakin manipuloimalla puukappaleiden suhdetta toisiinsa saa aikaan muodostelman, kuten esimerkiksi tuolin.

Biologinen organismi puolestaan vastaa (tai reagoi) ja mukautuu siihen kohdistuviin voimiin. Tämä on hyvä muistaa, kun argumentoidaan manuaalisen terapian tehoa vastaan. Kosketuksen vaikutus kun on kiistaton, mutta kyse onkin siitä, kuinka tästä vaikutuksesta saadaan toivotunlainen (ammattitaito)! Kyse on yhdestä kappaleesta, joka sisäisten biologisten prosessien avulla muuttaa muotoaan, vaikkakin suuressa määrin seurauksena kehon/organismin ulkopuolisista olosuhteista. Huonekalu puolestaan saa muotonsa puhtaasti esineen ulkopuolisen vaikuttajan eli puusepän päätöksestä valmistaa siitä juuri tietynlainen.

 Rolfingissa on ensisijaisesti kyse periaatteista ennemmin kuin yksittäisistä tekniikoista. Manuaalisia tekniikoita Ida Rolf kehittikin osteopatian pohjalta saatuaan oppia aikansa suurilta osaajilta. Saman perinteen voidaan katsoa jatkuneen hänen työnsä jatkajien taholta, joista monet ovat omaksuneet työhönsä uudempia osteopatian piiristä tulleita menetelmiä, kuten viskeraalimanipulaation (sisäelin-käsittely). Rolfingissa on silti omat sille ominaiset tekniikat, jotka tässä yhteydessä jaan kahteen karkeaan pääkategoriaan: kudosten käsittelyyn sekä terapeuttiseen kosketukseen.

 

 

Käsittelyä vai koskettamista?

 Kudosten käsittelyssä on kyse tekniikoista, joissa kudoksiin, kuten sidekudokseen pyritään vaikuttamaan konkreettisemmin asiakkaan tavallisesti maatessa hoitopöydällä, kun terapeuttista koskettamista taas voi olla esimerkiksi pelkkä pinnallinen kosketus, jonka avulla asiakasta autetaan saavuttamaan parempi tietoisuus oman kehon asennosta tilassa. Konkreettisimpia muutoksia, joita kudosten käsittelyllä voidaan saada aikaan hoidon aikana on mm. rinnakkaisten sidekudoskerroksien liukuminen suhteessa toisiinsa ja eri lihasten lepojännityksen eli tonuksen muuttuminen.

Terapeuttisen kosketuksen avulla puolestaan autetaan asiakasta koordinoimaan kehon asentoa ja liikettä tehokkaammin eri aistien kautta ympäristöstä saadun informaation turvin. Sen vaikutusmekanismit ovat paljolti samoja kuin toiminnallisessa kehotietoisuusohjauksessa ja sitä usein käytetäänkin osana kehotietoisuusohjausta, vaikka sitä voidaan soveltaa myös asiakkaan maatessa ”passiivisena” hoitopöydällä. Niin kaiken manuaalisen käsittelyn kuin kehotietoisuusohjauksenkin vaikutusmekanismien taustalla ovat muutokset siinä, millä tavalla hermosto säätelee kehon asentoa ja toimintaa.

Toisin sanoen autetaan asiakkan hermostoa oppimaan vaihtoehtoisia parempia tapoja vastata vuorovaikutteisesti oman toimintaympäristön ärsykkeisiin, minkä seurauksena myös kehon rakenteessa voi alkaa tapahtumaan muutoksia, jotka tukevat tätä uudenlaista hermoston taholta tapahtuvaa liikkeen säätelyä. Hyvin merkittävä osa tästä kaikesta tapahtuu autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston tasolla, minkä toimintaan vaikuttaa oleellisesti traumahistoria sekä tunnepuolen tekijät. Näin ollen myös manuaalisen käsittelyn soveltaminen tulee suhteuttaa tähän moniuloitteisempaan todellisuuteen.

Rolfingille tyypillisen sidekudoskäsittelyn vaikutus perustuu paljolti sidekudoksessa olevien tuntohermopäätteiden ja asentoaistielimien stimulointiin. Niiden kautta hermostolle välittyy tietoa, minkä turvin se voi organisoida kehon toimintaa paremmin, esimerkiksi säätelemällä asentoa ylläpitävien lihasten lepojännitystä. Rolfingin yhteydessä manuaalinen käsittelykin voidaan mieltää osaksi kehotietoisuuohjausta. Joskus jonkun ongelman onnistunut työstäminen vaatiikin sitä, että ikään kuin eristetään siihen liittyvän kehon osan toiminta asennossa, jossa painovoima vaikuttaa kehoon suhteessa eri suunnasta, kuten maatessa hoitopöydällä (verrattuna pystyasentoon).

 Pystyasennolla on integroiva eli eheyttävä vaikutus, mutta toisaalta siinä myös olemassa olevat ongelmat herkästi korostuvat, sillä saavuttaakseen tai ylläpitääkseen pystyasennon joutuu keho toimimaan opittujen hermoston mallien pohjalta sekä käyttämään lihaksia, joiden toiminta ei ole välttämättä tasapainoista. Makuuasennossa manuaalisella käsittelyllä voidaan kuitenkin auttaa kehoa kaikessa rauhassa löytämään parempi tapa käyttää sen tiettyä (ongelmallista) osaa ilman painovoiman luomaa ”pystyasennon painetta”. Paluu pystyasentoon voikin olla erilainen tämän muutoksen johdosta.